Tardiivi dyskinesia

Tardiivi dyskinesia (TD) (suomeksi "hitaasti kehittyvä liikehäiriö", "pakkoliikeoireyhtymä") on lääkkeiden aiheuttama häiriö tahdosta riippumattoman hermoston ekstrapyramidaaliradassa[1]. Tardiivi dyskinesia on yksi ekstrapyramidaalioireista[2]. Hermostohäiriö ilmenee lihaskireyksinä, jännitystiloina ja suonenvetona, etenkin kasvo- ja kaulalihaksissa, mutta myös ylävartalossa. Oireet näkyvät suun, kielen tai vartalon lihasten kiemurtelevina pakkoliikkeinä, kasvojen nykimisenä tai vapinana.[1] Ilmiötä kuvataan joskus esim. suun mukeltamisena. Oireet voivat olla joskus tuskallisia. Jotkut oireista voivat väistyä nukkuessa. TD saattaa myös synnyttää hampaisiin kiillevaurioita.[3]

Aiheuttajat

Tardiivia dyskinesiaa aiheuttaa etenkin perinteisten eli ensimmäisen polven psykoosilääkkeiden säännöllinen pitkäaikaiskäyttö, mutta myös toisen polven eli epätyypillisten psykoosilääkkeiden käyttö[1]. Jälkimmäisessä tapauksessa riskiä kasvattaa useiden toisen polven psykoosilääkkeiden käyttö samaan aikaan[2]. Häiriö on sitä yleisempi, mitä pidempään lääkitystä on käytetty[1].

Vain hyvin harva psykoosilääke aiheuttaa kerta-annoksella oireita. Tällöin kyseessä saattaa olla ohimenevä akuutti dystonia. Oireilun määrä riippuu myös lääkeannoksesta.

Myös masennuksen hoidossa käytetyt SSRI, SNRI ja NDRI lääkkeet voivat aiheuttaa ekstrapyramidaalioireita kuten tardiivia dyskinesiaa. Erityisesti duloxetiini, sertraliini, escitalopramiini ja bupropioni ovat masennuksen hoidossa käytettyjä lääkkeitä, jotka voivat aiheuttaa tardiivia dyskinesiaa ja myös Parkinsonin taudin hoidossa käytetyt lääkkeet voivat aiheuttaa tardiivia dyskinesiaa - monien muiden lääkkeiden lisäksi.[4]

On tärkeää seurata lääkityksen aloittamisen jälkeen, että aiheuttaako lääke extrapyramidaalioireita kuten lepovapinaa, jotta tardiivin dyskinesian kehittyminen pysyväksi pakkoliikeoireyhtymäksi voitaisiin estää[5].

Hoito

Tardiivi dyskinesia joko korjautuu hyvin hitaasti lääkityksen lopettamisen jälkeen tai jää joskus pysyväksi. Oireiden paheneminen estetään lopettamalla tai vaihtamalla kyseinen lääke.[1] Joskus lääkehaittoja myös pidetään kurissa toisella lääkkeellä, samalla kun haitallisen lääkkeen käyttöä jatketaan, mutta lääkehuollon lehtori Alli Puiravan mukaan sellaista ei pitäisi tehdä[6].

Pysyväksi jäänyttä tardiivia dyskinesiaa voidaan yrittää lievittää parkinsonismi-lääkkeillä, kuten biperideenillä (kauppanimiä: Akineton, Ipsatol), mutta se voi myös pahentaa oireita. Pakkoliikkeitä voidaan hoitaa myös botuliinipistoksin. Parkinsonismi-lääkkeet helpottavat myös muita psykoosilääkkeiden sivuvaikutuksia, sillä ne lisäävät dopamiinin määrää, jota psykoosilääkkeet poistavat.

Katso myös

Lähteet

  • Therapia Fennica 1974, TF74
  • Lääkkeet ja niiden käyttö, Alfering-Olli-Tuomi, SHKS-WSOY 1977

Viitteet

  1. ↑ a b c d e Duodecim terveyskirjasto (Arkistoitu – Internet Archive) Antipsykoottien haittavaikutukset. Matti O. Huttunen. 23.7.2008.
  2. ↑ a b Suositus - Käypä hoito www.kaypahoito.fi. Viitattu 25.9.2016.
  3. ↑ Breggin, P. R. (1990) Brain damage, dementia and persistent cognitive dysfunction associated with neuroleptic drugs. Evidence, etiology, implications. Journal of Mind and Behavior, 11, 425 64 Verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Elyse M. Cornett, Matthew Novitch, Alan David Kaye, Vijay Kata, Adam M. Kaye: Medication-Induced Tardive Dyskinesia: A Review and Update. The Ochsner Journal, 2017, 17. vsk, nro 2, s. 162–174. PubMed:28638290. ISSN 1524-5012. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ Sarayu Vasan, Ranjit K. Padhy: Tardive Dyskinesia. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing, 2024. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.6.2024).
  6. ↑ Psykoosilääkkeistä rajut sivuvaikutukset potilaalle – ”En enää itse koe tunteitani” hs.fi. Arkistoitu 10.5.2016. Viitattu 25.9.2016.

Aiheesta muualla

  • Terveyskirjasto: Tardiivi dyskinesia