Optatiivi

Optatiivi-nimitystä käytetään imperatiivin eli käskymuodon tapaisesta tapaluokasta, jolla ilmaistaan epäsuoraa tai kohteliasta käskyä. Optatiivia esiintyy suomen kielen lisäksi muun muassa fäärissä, muinaiskreikassa, georgiassa, sanskritissä, turkissa ja joissakin saamelaiskielissä.

Suomen kielessä

Suomen kielessä optatiiviksi on nimitetty lähinnä runokielessä esiintyviä -os, -ös -päätteisiä muotoja, esimerkiksi kävellös = kävele, ole hyvä!.

Joissakin kieliopeissa, varsinkin 1800-luvulla, optatiiviksi kutsutaan ko/kö-tunnuksisia muotoja, kuten olkoon, menkööt ja sanottakoon, kun taas ka/kä-tunnuksisia muotoja kutsutaan imperatiiviksi. Isossa suomen kieliopissa ko/kö-muotoja kutsutaan jussiiviksi.[1]

Lähteet

  1. ↑ Aila Mielikäinen: Olkoot, hoitakoovat itse! Kolmannen persoonan imperatiivi Kielikello, 4/2008. Viitattu 22.7.2020.

Aiheesta muualla

  • [1] (Arkistoitu – Internet Archive) Henri Heinosen tekemä verbien taivutuskaava
  • Voi, ällös itke, armas, enää! Maija Länsimäen artikkeli optatiivista
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.